Viimeiseksi kokonaiseksi viikonlopuksi päätimme lähteä käymään junalla Pariisissa. Lontoon ja Pariisin välillä siis kulkee Eurostar-juna, jolla pääsee vähän reilussa kahdessa tunnissa Englannin kanaalin ali kaupungista toiseen. Junat kulkevat moneen kertaan päivässä ja hinnat vaihtelevat niin ajankohdan kuin varausajankin mukaan. Itse saimme junaliput noin sadalla eurolla / henkilö, joka on kuitenkin melko edullinen hinta, jos vertaa lentolippujen hintaan ja toisekseen asemalle kulkemiseen ja siellä odottamiseen ei mene läheskään niin paljon aikaa.
Saavuimme Pariisiin noin seitsemän aikaan illalla. Ensin menimme metrolla hotellin lähelle, ja koska sää oli erittäin sateinen ja tuulinen, hotellille päästyämme olimme jo läpimärkiä. Illalla päätimme lähteä vielä syömään Seinen eteläpuolelle Sorbonnen alueelle.
Meillä oli suuret suunnitelmat, että lähdemme lauantaiaamuna jo seitsemältä aamulla vaeltamaan Notre-Damen katedraalille, mutta laiskuus vei voiton, ja pääsimme kirkolle vasta puoli yhdentoista aikaan. Sää oli edelleen sateinen ja viileä, mutta ainakin Julialla oli ilo ylimmillään, kun pääsi viimein näkemään Notre-Damen.
Kadunkulma Citén kaupunginosasta läheltä Notre-Damea
Katedraalin julkisivua
Seuraavaksi suunta otettiin Eiffel-tornia kohti. Menimme metrolla Bir-Hakeimin asemalle, josta oli vähän vajaan kilometrin matka Eiffelille. Hissilippu aivan ylös asti taisi maksaa 12-24-vuotiailta 13,50€.
Lippu- ja hissijonoissa kaikki jonottajat saivat kyllä varmasti kokea Pariisin ikävämmän puolen; sää oli nimittäin niin kylmä ja hyinen, että kaikki energia meni tärisemiseen. Näköalat kuitenkin palkitsivat ainakin jossain määrin hytisemisen.
Eiffel-tornin jälkeen oli shoppailun vuoro. Ensimmäinen kohde oli 10-kerroksinen Galeries Lafayette, joka osoittautui meidän budjetille aivan liian kalliiksi, mutta eipä noin hienoja tavarataloja Suomesta löydy. Päätimme mennä Les Hallesin metroaseman yhteydessä olevaan ostoskeskukseen, josta sitten löytyi jo halvempiakin liikkeitä.
Galeries Lafayette
(kuva täältä)
Pikaisen hotellilla käynnin jälkeen ajattelimme mennä käymään Riemukaaren huipulla. Onni ei varsinaisesti ollut meidän puolella, sillä päästyämme sisäänkäynnin luo huomasimme, että sisäänpääsyaika päättynyt viisi minuuttia aikaisemmin. Siinä vaiheessa pettymys oli aika kova.
Riemukaari
Yritimme vielä pelastaa tilanteen, kun Sofia muisti, että Trocadéron aukiolta on hienot näkymät Eiffel-tornille. Täytyy kyllä sanoa, että odotukset ylittyivät täysin. Kun nousimme aukiolle, Eiffel kimalteli kultaisena.
Vaikka Pariisin säät eivät meitä suosineet laisinkaan, siellä oli kuitenkin mahtava käydä. Sen jälkeen, kun oli ollut Lontoossa viisi viikkoa, oli ihana päästä maksamaan euroilla, kun ei tarvinnut koko ajan kääntää puntia euroiksi.
Lontoon metroon tottuneelle Pariisin metro tuotti hieman hankaluuksia. Menimmepä kerran ihan linjan varikolle asti. Mutta asiaa olisi varmaan auttanut paljon se, jos meillä olisi ollut metrokartta...
Lontooseen verrattuna Pariisissa oli paljon enemmän kerjäläisiä ja katukaupustelijoita, joita ei Lontoossa juurikaan näkynyt, ja jotkut heistä olivat melko ärhäköitäkin.
Vaikka aina väitetään, että ranskalaiset eivät suostu puhumaan englantia, olen kuitenkin eri mieltä. Olen käynyt Ranskassa kolme kertaa, ja jokaisella kerralla olen yrittänyt itse puhua ranskaa, mutta ihmiset ovat itse kääntäneet kielen englanniksi. Aikaisemmilla kerroilla ranskalaiset ovat jopa itse tulleet tarjoamaan apuaan englanniksi eksyneen näköisille turisteille. Eli kieltäkään ei tarvitse jännittää. Ja jos yhteistä kieltä ei löydy, niin eleet ovat kansainvälinen kieli!
Pariisi ei ehkä ollut parhaimmillaan tuona joulukuisena viikonloppuna, mutta paljon hyviä ja hauskoja muistoja siitä jäi. Ja jokainen meistä kolmesta haluaisi tulla joskus uudestaan, joten kai sitä voidaan hyvänä merkkinä pitää.
Au revoir, Paris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti