"Niin erilaiset yhdessä ollaan..."

Ensivaikutelma saattaa olla, että elämä Lontoossa tai Englannissa ylipäätään on melko samanlaista kuin Suomessa. Arki on kuitenkin osoittanut, että monet asiat poikkevat maiden välillä.

Erot kampaamoissa:

1. Pesupaikat

Suomessa pesupaikat ovat melkein aina sellaisia, että kampaaja pystyy seisomaan pesualtaan takana. Lontoossa pesupaikat ovat aina seinässä kiinni, joten pesijän täytyy olla altaan jommalla kummalla puolella. Siitä johtuen asennot eivät ole kovinkaan ergonomisia ja hierontaotteet vaativat alkuun vähän harjoittelua.

 

 2. Asiakkaan suojaus

Suomessa asiakkaan päälle laitetaan aina kappa, jota joutuu koko ajan siirtelemään asiakkaan ja tuolin selkänojan välistä. Täällä kaikkien meidän työpaikoilla on käytössä polvipituiset takit, jotka ovat kietaisumalliset. Ne ovat todella käteviä: asiakkaat eivät saa hiuksia vaatteisiinsa ja ovat muutenkin asiakkaalle miellyttävämmät päällä.

3. Tarjoilut

Tämä piirre ei päde pelkästään kampaamoihin, vaan myös perinteiseen englantilaiseen kulttuuriin. Asiakkaille tarjotaan aina aluksi jotain juotavaa: kahvia, teetä tai vettä. Teetä on tarjolla lukemattomia vaihtoehtoja. On mustaa teetä, vihreää teetä, kamomillateetä, piparminttuteetä, karpaloteetä, marjateetä, sitruunateetä jne. Suomessa vaihtoehtoina on yleensä tavallinen musta tee, ja jos oikein on luksusta, niin saattaa olla jopa vihreääkin teetä tarjolla. 

4. Koneen käyttö

Suomessa miesten hiustenleikkauksessa käytetään useimmiten hiustenleikkauskonetta, jos sivuista halutaan lyhyet. Englannissa kaikki tehdään saksi-kampatyönä. Vaikka hiuksista haluttaisiin vain muutaman millin pituiset, leikkaukseen käytetään vain saksia. Konetta käytetään vain ja ainoastaan hiusrajojen siistimiseen ja niskavillojen poistamiseen.


5. Muotoilusakset

Täällä emme ole nähneet kertaakaan, että kukaan olisi käyttänyt muotoilusaksia. Ohennustyö ja viimeistely tehdään pointtaamalla tai käyttämällä muita ohennustekniikoita, mutta leikkaukset tehdään alusta loppuun tavallisilla leikkaussaksilla. Englannissa hiuslaadut ovat kuitenkin useasti paljon paksumpia ja karkeampia kuin Suomessa, mutta mikään leikkaus ei ole näyttänyt siltä, että ne olisivat liian raskaita. Suomessa taas leikkauksen viimeistelyyn käytetään monesti muotoilusaksia, vaikka hiusmassaa ei tarvitsisi ottaa pois niin paljoa.


6. Föönaus

Englannissa föönaus on paljon tärkeämpi osa palvelua kuin Suomessa. Melkein kaikki föönaukset tehdään pyöröharjalla, ja kampauksesta tehdään 'bouncy'. Suomessa kuivaus tehdään useasti lapioharjalla ja halutaan täysin suorat ja sileät hiukset. Täällä käy todella monet naiset pelkässä föönauksessa, eli heille ei tehdä muuta kuin pesu ja föönaus.


7. Työergonomia

Täällä Englannissa työergonomiaa ei tunneta. Työtuoleja ei juuri käytetä. Sen sijaan työntekijä kyykistyy tai menee istuvaan asentoon. Kampaajat kumartelevat ja venyttelevät itseään mitä kummallisimpiin asentoihin. Eivätkä pesupaikatkaan mitkään ergonomisimmat ole. Suomessa työergonomia on paljon tärkeämmässä asemassa, ja siihen kiinnitetään reilusti enemmän huomiota. 


8. Miehet kauneudenhoitoalalla

Täällä on todella paljon enemmän miehiä niin kampaajina kuin kynsitaiteilijoinakin kuin Suomessa. Syy siihen voi olla se, että asenteet maiden välillä eroavat. Jos suomalainen poika tai mies haluaa vaikkapa kampaajaksi, niin kaikki leimaavat hänet homoksi. Suomessa ei usein edes pystytä ajattelemaan, että mies voisi työskennellä kauneudenhoitoalalla. 



Erot arkielämässä


Jos oikein yksinkertaisesti sanotaan, niin täällä kaikki on toisinpäin kuin Suomessa. 

1. Rahayksikkö on punta, joten kaupassa täytyy miettiä aina tarkkaan, kuinka paljon ostos oikeasti
maksaakaan. Jos puntahinnan jakaa kolmella ja lisää sen alkuperäiseen hintaan, saa hinnan suurinpiirtein euroissa.

2. Mittayksiköt. Suomessa käytetään metrijärjestelmää, mutta Englannissa käytetään maileja, jalkoja ja tuumia. Esimerkiksi et voi sanoa olevasi 180 senttiä pitkä, vaan olet 5 jalkaa ja 11 tuumaa. Lämpötilat sentään ilmoitetaan celsiusasteissa.

3. Englannissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottunut katsoo erittäin helposti väärään suuntaan tietä ylittäessään. Melkein kaikki bussit ovat täällä niitä kuuluisia kaksikerroksisia punaisia linja-autoja.

4. Sähköpistokkeet ovat erilaisia kuin Suomessa, joten adapterilla todellakin on tarvetta.

5. Vesi on täällä rauta- ja kalkkipitoisempaa kuin Suomessa, joten vesijohtovesi maistuu hieman siltä kuin olisi pieni haava koko ajan suussa, josta tulee verta. Vesi myös on hiuksille huonompaa kuin suomalainen vesi. Monet lontoolaisista juovat pullovettä, koska joillain alueilla vesi on niin huonolaatuista, että sitä ei kertakaikkiaan voi juoda.

6. Small talkia ei Suomessa ei harrasteta ollenkaan. Mutta englantilaiset rakastavat sitä yli kaiken. Ilman small talk -taitoja ei täällä oikein pärjää.

7. Täällä tuntemattomia ihmisiä voi kutsua deariksi, darlingiksi ja my loveksi. Ensimmäisinä työpäivinä olimme hieman hämillämme, kun vieraat ihmiset kyselivät koko ajan: "How are you, darling?" tai "Are you ok, my love?" Vielä enemmän hämmästytti halaukset ja pusut kesken työpäivän. Jos Suomessa työkaverilta kysyisi, että onko kaikki kunnossa, rakkaani, saisi osakseen hyvin kummastuneita ja ärsyyntyneitä katseita. Englantilaiset tulevat paljon lähemmäksi kuin suomalaiset, ja koskettelu on aivan normaalia.

8. Suurin osa taloista täällä on vain kahden tai kolmen kerroksen korkuisia. Kosteusvauriot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hiiretkään eivät ole yllättäviä vierailijoita, kuten itsekin saimme kokea. Ikkunat ovat yksinkertaiset ja lämmitys voi olla joskus vain yhden patterin varassa. Savupiiput saattavat pilkistää mistä kohtaa taloa vain. Täällä on aivan normaalia, että samassa asunnossa asuu vaikka 10 ihmistä, koska asuminen on niin kallista.

9. Kaupat ovat täällä pidempään auki kuin Suomessa. Esimerkiksi meidän vastapäinen kauppa on vielä puoli kahdentoista aikaan auki. Täällä myöskin alkoholia saa tavallisista kaupoista ja mihin aikaan päivästä vaan. Eikä papereita kaivata. Jotkut tuotemerkit ovat erinimisiä kuin Suomessa, esim. Axe on täällä Lynx. 


"...mut mun elämässä riittää kun ollaan tässä"

''Elän täysillä hetkessä, matkalla nauttien retkestä''

''... Kirjaavat vaiheeni kertoa mä voisin''

Ensimmäinen työviikko takana. Maanantaina meistä kukin suunnisti omalle työpaikallensa jännityksellä.

Ensimmäinen viikkoni Sacossa:

Maanantaina, kun astuin sisään liikkeeseen, kukaan ei tiennyt kuka olen. Kaikki oli hämillään ja niin olin minäkin. Kuitenkin parin minuutin istuskelun jälkeen Richard Ashforth (International Creative Director of Saco) tuli esittäytymään minulle.

Paikkojen esittelyn jälkeen Richard tuli ilmoittamaan minulle, että minun pitäisi leikata leikkausmallin tukka ja totta kai tartuin tilaisuuteen.
Heti kun pääsin salongin puolelle tajusin kuitenkin, että täällä asiat tehdään täysin eri tavalla kuin Suomessa.




Koko leikkausprosessin ajan muistan vain ajatelleeni, ettei minulla ole mitään hajua mitä minun tulisi tehdä. Selvisin kuitenkin kunnialla leikkauksesta loppujen lopuksi. Maanantain jälkeen olin jo ihan varma, ettei tästä tule yhtään mitään, kun kotiin pääsin.

Tiistaina otin uuden asenteen ja päätin kokeilla vielä uudestaan jos asiat alkaisi sujumaan. Aamu sujui ihan hyvin. Tapasin Tommyn sekä Brettin, joka minulle paikan Sacosta lupasikin.
Kuitenkin yhtäkkiä homma karkasi käsistä ja mielialani laski, koska asiat ei sujunut niin kuin olin suunnitellut.
Työtehtäviini kuuluu lähinnä tiskaaminen, pyykkääminen ja muu siivoaminen.
Mietin jo vaihtavani paikkaa tai lähteväni jo suosiolla takaisin Suomeen.

Keskiviikkona kuitenkin asiat sai valoisamman puolen ja siitä lähin olen mennyt aina paremmalla mielellä töihin.
Torstaina minulle todettiinkin töissä, että ihan kuin olisin yhtäkkiä herännyt eloon. Olen tutustunut työkavereihini paremmin ja jokainen heistä on aivan ihana persoona!
Alkupuolen vaikeuksista huolimatta olen tällä hetkellä tyytyväinen etten vaihtanut paikkaa!

---------------------------------------------------------------------------------------------- Julia



Ensimmäinen viikkoni Salakossa:

Minun maanantaini oli hieman helpompi, sillä työni eivät vielä virallisesti silloin alkaneet. Työssäoppimisohjaajani ei ollut liikkeessä paikalla edellisenä lauantaina, joten olimme sopineet, että menen maanantaina allekirjoituttamaan sopimukset.

Ensimmäinen reaktioni taisi olla ''wow'', kun astuin sisään salonkiin. Siellä minua odotti herrasmies puku päällä. Täytyy kyllä sanoa, etten ole koskaan tormännyt yhtä positiiviseen ja iloiseen ihmiseen, kuin mitä pomoni Jimo Salako on.

Hetken rupattelun jälkeen Jimo kertoi, että hänelle oli tulossa juurikin asiakas Brazilian blow dry'hin ja jäin tottakai seuraamaan minulle uutta ja vierasta hiustenhoitoa iltapäivän ajaksi. Asiakkaan lähdettyä en kuitenkaan vielä itse malttanut lähteä, sillä paikalle saapui eräs salongin työnteikijöistä, johon jäin tutustumaan.

Minulle kuitenin kävi hieman nolosti. En tiennyt vielä siinä vaiheessa, että tämä kyseinen mies, joka tuli iloisesti juttelemaan minulle, oli paikan työntekijä, joten tarjosin hänelle tyytyväisenä hiustenleikkausaikaa. Nauruun tämäkin tilanne kuitenkin loppujen lopuksi päättyi.

Toistaiseksi olen tutustunut vasta kolmeen työntekijään, Jimoon,  Markkiin ja viime viikolla uutena työntekijänä aloittaneeseen Steveen, joka muuten värjäsi hiukseni ensitöikseen. Kiitos siitä!

Kuluneen viikon aikana olen oppinut mm. uusia leikkaustekniikoita. Samalla opin kuitenkin myös sen, että sillä ei ole väliä, vaikka tekisit asiakkaalle hiustenleikkuun jollain maailman hienoimmalla tekniikalla, jossei se sovi hänelle/et osaa sovittaa sitä hänen tyyliin. Vaikka tuo kuulostaa itsestäänselvyydeltä, se tuntuu kuitenkin unohtuvan monilta.

Täällä tukkia leikataan silloin täillöin myös kuivana, jotta nähdään heti miten leikkaus istuu asiakkaalle. Hiusten laatu on täällä hyvin erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut.

Toistaiseksi olen päässyt vain pesemään asiakkaiden hiuksia, mutta sekin korjaantuu aikanaan. Täällä on meinaan hieman erilainen tapa etsiä malleja opiskelijoille. Täällä on tapana tehdä flyereita ja mennä jakamaan niitä kaduille. Tällä tavoin opiskelija pystyy itse valitsemaan itselleen sopivia töitä nähdessään ihmiset hiuksineen kadulla jo etukäteen. Uusia kokemuksia ja toimintamalleja siis pukkaa!

Salako on kyllä unelmatyöpaikka! Viihdyn todella hyvin! Loppuun tiimiin tulen tutustumaan seuraavien viikkojen aikana.
Sitä innolla odotellessa!

--------------------------------------------------------------------------------------------Minna



Ensimmäinen viikkoni Decadencessa:

Olin käynyt jo lauantaina nopeasti kampaamossa, joten paikka ei ollut ihan vieras. Maanantaina menin kampaamoon yhdeksitoista, ja sain tutustua useampiin työntekijöihin. Ensin paikan omistaja, Slava, tutustutti minua talon tavoille ja kyseli minulta, mitä olen oppinut Suomessa ja mitä osaan tehdä. Maanantaina sain föönata kampaamon kosmetologin hiukset ja siivoilla muiden jälkiä. Heti tiistaina koittikin vapaapäivä.

Keskiviikkona leikkasin nukelle kerrostusleikkauksen ja torstaina oli vuorossa porrastettu polkka. Muuten päivät koostuivat lähinnä siivoilusta ja muiden työntekijöiden töiden seuraamisesta. Perjantaina pesin, föönasin ja viimeistelin pomoni hiukset, ja samalla sain erittäin yksityiskohtaista opetusta Samilta, eräältä liikkeen kampaajalta. Olin lauantainakin töissä, jolloin ilmapiiri oli paljon rennompi, koska omistaja ei ollut paikalla, ja asiakkaitakin oli vähemmän kuin arkisin. Olen saanut pestä monien asiakkaiden hiukset, ja samalla oppinut tuntemaan kampaamon tuotteita paremmin.

Saan tehdä näiden kuuden viikon aikana myös asiakkaita, joista ensimäinen tulee tämän viikon perjantaina. Muuten se ei jännitä kovinkaan paljoa, mutta kieli voi olla pieni haaste. Vaikka olen ollut englannissa aina melko hyvä, ja lukiossakin saanut hyviä arvosanoja, olen huomannut, että täällä kielen kanssa on ollut haasteita. Koska työpaikalla jokaiselle henkilöllä on erilainen aksentti ja monet puhuvat todella nopeasti, useasti on ollut tyhmä olo, kun ei ole millään ymmärtänyt, mitä toinen yrittää sanoa. Mutta kun on pyytänyt tarpeeksi monta kertaa toistamaan, niin kyllä asia on mennyt perille. Ja nyt toisen viikon puolivälissä huomaa, että olen tottunut muiden puhetyyleihin jo aika hyvin ja pystyn itsekin osallistumaan keskusteluihin paremmin.

Töissä on todella hyvä ilmapiiri ja kaikki työntekijät ovat erittäin mukavia! Olen varma, että tulen oppimaan näiden viikkojen aikana paljon ja viihtymään todella hyvin.

-----------------------------------------------------------------------------------------------Sofia


Vapaa-ajallamme olemme ehtineet käydä shoppailemassa (tottakai), tutustumaan kaupungin eri osiin, käyneet mm. Jamie Oliverin ravintolassa, eksyneet, käyneet katsomassa ilotulituksia ja jäädyttämään kuohuviinipullon,

Tässä muutamia otoksia reissuiltamme:

Katu kuvaa Oxford Streetiltä; Marble Arch jouluisissa tunnelmissa.

Lisää Oxfort Streetin jouluvaloja.

Näin meillä muuten nukuttiin ensimmäiset päivät! 

Metroasemien portaita juostessa kyllä kunto kasvaa!

Bonfire night 

...Lisää katukuvaa Bond Streetin lähistöltä.

Ensikerralla lisää ja tarkempaa tietoa meidän työpaikoista kuvien kera! 

''Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laa la la la la laa laa''

Aamuyöstä noin puoli kolmen aikaan lähdettiin matkaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Sieltä lähti lento klo. 8.10 Gatwickiin. Lento kesti noin kolmisen tuntia. Melkein koko lento meni nukkuessa, sillä koko edellisyö tuli valvottua pakkaillessa innokkaasti. 

Tässä kuitenkin yksi kuva noususta, jonka ehdimme ottaa. 

Laskeuduttuamme takaisin maan pinnalle, suuntasimme kohti National Expressiä ostamaan bussilippuja välille Gatwick - Lontoo.  Bussimatka oli todella pitkäveteinen. Ensin istuttiin autossa kolme tuntia, sen jälkeen koneessa kolme tuntia ja sitten vielä bussissa kaksi tuntia.

Pitkän odotuksen jälkeen kuitenkin saavuimme, vihdoin ja viimein,Victoria Stationille, Lontooseen.

 Uupunut ja erittäin nälkäinen kolmikko lähti suoraa tietä etsimään jotain syötävää. Lopulta löysimme itsemme The Fresh Pizza Co:sta. Kauaa ei tarvinnut miettiä mitä syötäisiin. Valinta oli selkeä: Kaikkea! Eli buffet max oli juuri oikea tilaus meille. Paikka oli hyvin samantyyppinen kuin Suomen Raxi tai Pizza Buffet. Jälkiruuaksi saimme suurehkot sundae-annokset. Chocolate brownie ja peach melba täytti mukavasti viimeisetkin tyhjät kolot vatsalaukuissa.

Massut pinkeinä lähdettiin etsimään metroja sekä lipunmyyntipistettä. Ostimme Oyster-kortit, joilla pääsemme kätevästi liikkumaan Lontoon alueella. Kortti oikeuttaa kulkemaan metroilla zone 1:n, sekä 2:n alueella, busseilla zone 1-9 alueella, sekä lähijunilla.

Korttien oston jälkeen pääsimme keskelle Lontoon metroverkostoa. Ensin matkustimme Green Parkiin, jossa vaihdoimme metroa. Toisella metrolla matkustimme Willesden Greeniin, josta matka jatkui kävellen seuraavat 20 minuuttia, kunnes löysimme oman pikku luukumme High Road Willesdeniltä. Tässä näkymää kämppämme ikkunasta.

Kämppämme on noin 30 neliöinen pieni huone, jonka yhteydessä on minikeittiö, sekä suihku ja vessa. Järkytykseksemme tämä kämppä ei kuitenkaan ollut siinä kunnossa kuin oletimme. Kaikki tasot olivat pölyn peittämät, kuin myös petivaatteet. Päätimme, että tästä luukusta tehdään vielä viihtyisä ja niin suuntasimme lähikauppaan ruoka- ja pesuainejahtiin. Kauhistukseksemme likainen asunto ei ollut päivän ainoa vastoinkäyminen, sillä jäimme lukkojen taakse etuovella. Välitysfirman työntekijä oli antanut meille virheellisen ovikoodin. Onneksi saimme välitysfirman toimistolta vielä puhelimitsilla kiinni yhden työntekijän, joka lähetti meille uuden, oikean ovikoodin.

Väsyneinä suurien matkalaukkujen raahamisesta ympäri Lontoota, sekä parin tunnin jynssäämisestä täällä kämpällä, olemme kuitenkin kiitollisia ettei tarvinnut nukkua ulkosalla ensimmäisenä yönä.

Aamulla näiden tyytymättömien asiakkaiden matka jatkuu kohti alakerran pesulaa petivaatteet ja pyyhkeet kainalossa. Huomisista odotellessa, jos vaikka alkaisi asiat sujua, kun kämppäkin saadaan oman näköiseksi ja ennen kaikkea puhtaaksi!
Huomisen päivän aikana on tarkoituksena käydä myös ensimmäistä kertaa työpaikoillamme täällä Lontoossa, sekä vähän kierrellä kaupunkia enemmän.

Ei sitten muuta kuin häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja!

"Is there anyone I could call? No, and thank you, please madam, I ain't lost, just wandering"

Ajatus ulkomaan työssäoppimisesta meillä lähti jo ensimmäisenä vuonna, heti kun vain saimme kuulla siitä mahdollisuudesta. Mutta toteutus lähti käyntiin vasta toisena vuonna kv-infon jälkeen. Meidän suunnitelmat olivat alkuun aika lennokkaita. Unelmana oli päästä Ranskan Rivieralle Nizzaan, mutta sitten tajusimme, että kielimuuri voi tulla aika suureksi ongelmaksi.

Mutta sitten saimme loistavan idean: me lähdemme Isoon-Britanniaan! Ensimmäisenä suunnitelmana meillä oli Lontoo, sillä se on yksi maailman kuuluisimmista kaupungeista, se on muodin mekka ja hiusosaaminen on siellä korkeatasoista. Myöskään kieli ei olisi esteenä, ja samalla saisi harjoitusta englannin yo-kirjoituksiin. Ensin meitä kyseenalaistettin, ja yritetiin ehdotella muita maita, sillä niihin koululla olisi ollut jo valmiita yhteyksiä, kuten Espanjaan, Irlantiin tai Tšekkiin. Kv-yhteysopettaja sai meidät kuitekin luopumaan Ranskasta. Mutta me pidimme päämme Iso-Britannian suhteen! Meille sanottiin, että Lontoo on budjetin takia mahdoton vaihtoehto, mutta saimme luvan etsiä paikkoja joistain pienemmistä kaupungeista. Mutta matkaan sattui mutkia, itse asiassa useampiakin.

Koska koululla ei ollut ennestään mitään yhteistyökumppaneita Isossa-Britanniassa, meidän piti hankkia työpaikat ja asunto aivan itse. Eikä työpaikan hankkiminen osoittautunut aivan niin yksinkertaiseksi kuin olimme luulleet. Ensin aloimme katsomaan paikkoja Brightonista, joka on noin tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Laitoimme kymmeniä hakukirjeitä, mutta kukaan meistä kolmesta ei saanut vastausta. Seuraava kaupunki oli Birmingham. Laitoimme taas kymmeniä ja kymmeniä viestejä kampaamoihin, ja sieltä Julia olisi saanut paikan kuuluisalta Nicky Clarkelta. Mutta Minna ja Sofia eivät taaskaan saaneet mitään vastausta. 

Otimme viimeisen vaihtoehdon käyttöön: Lontoo. Lähetimme taaskin monia kymmeniä hakukirjeitä ja CV:itä, ja tuloksia alkoi syntyä. Tähän mennessä olimme laittaneet yhteensä ainakin 200 viestiä Isoon-Britanniaan. Lontoosta jokainen meistä sai vähintään yhden myöntävän vastauksen. Ainakin nettisivujen mukaan kampaamot vaikuttavat oikein hyviltä ja ne kaikki sijaitsevat ydinkeskustassa. Time's Out -lehden arvioinnin mukaan meidän kampaamot ovat saaneet todella hyvät arviot. 

Sitten alkoi asunnon etsintä. Luulimme löytäneet oikein hyvän asunnon kävelyetäisyydeltä kampaamoista, mutta noin puolitoista viikkoa ennen lähtöä selvisi, että asuntoa ei olekaan olemassa ja välittäjäkin on huijari. Silloin iski pieni paniikki. Mutta nyt uusi asunto on jo kiikarissa, joten kaiken pitäisi olla suurin piirtein kunnossa. 

Perjantaina odottaa lähtö, ja matkakuume alkaa jo nousta. 

Hakuprosessi järjestyksessä:

1. Kv-info
2. Hakemus
3. Hakemuksen hyväksynnän jälkeen, työhakemuksen ja CV:n kirjoittaminen
4. Työpaikan hakeminen
5. Asunnon ja lentojen hankinta

Tuo lista on todella, todella yksinkertaistettu, mutta pääpiirteet tulee ilmi.

Julian kampaamo: Saco
Sofia kampaamo: Decadence Salon
Minnan kampaamo: Salako