tiistai 4. marraskuuta 2014

"Is there anyone I could call? No, and thank you, please madam, I ain't lost, just wandering"

Ajatus ulkomaan työssäoppimisesta meillä lähti jo ensimmäisenä vuonna, heti kun vain saimme kuulla siitä mahdollisuudesta. Mutta toteutus lähti käyntiin vasta toisena vuonna kv-infon jälkeen. Meidän suunnitelmat olivat alkuun aika lennokkaita. Unelmana oli päästä Ranskan Rivieralle Nizzaan, mutta sitten tajusimme, että kielimuuri voi tulla aika suureksi ongelmaksi.

Mutta sitten saimme loistavan idean: me lähdemme Isoon-Britanniaan! Ensimmäisenä suunnitelmana meillä oli Lontoo, sillä se on yksi maailman kuuluisimmista kaupungeista, se on muodin mekka ja hiusosaaminen on siellä korkeatasoista. Myöskään kieli ei olisi esteenä, ja samalla saisi harjoitusta englannin yo-kirjoituksiin. Ensin meitä kyseenalaistettin, ja yritetiin ehdotella muita maita, sillä niihin koululla olisi ollut jo valmiita yhteyksiä, kuten Espanjaan, Irlantiin tai Tšekkiin. Kv-yhteysopettaja sai meidät kuitekin luopumaan Ranskasta. Mutta me pidimme päämme Iso-Britannian suhteen! Meille sanottiin, että Lontoo on budjetin takia mahdoton vaihtoehto, mutta saimme luvan etsiä paikkoja joistain pienemmistä kaupungeista. Mutta matkaan sattui mutkia, itse asiassa useampiakin.

Koska koululla ei ollut ennestään mitään yhteistyökumppaneita Isossa-Britanniassa, meidän piti hankkia työpaikat ja asunto aivan itse. Eikä työpaikan hankkiminen osoittautunut aivan niin yksinkertaiseksi kuin olimme luulleet. Ensin aloimme katsomaan paikkoja Brightonista, joka on noin tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Laitoimme kymmeniä hakukirjeitä, mutta kukaan meistä kolmesta ei saanut vastausta. Seuraava kaupunki oli Birmingham. Laitoimme taas kymmeniä ja kymmeniä viestejä kampaamoihin, ja sieltä Julia olisi saanut paikan kuuluisalta Nicky Clarkelta. Mutta Minna ja Sofia eivät taaskaan saaneet mitään vastausta. 

Otimme viimeisen vaihtoehdon käyttöön: Lontoo. Lähetimme taaskin monia kymmeniä hakukirjeitä ja CV:itä, ja tuloksia alkoi syntyä. Tähän mennessä olimme laittaneet yhteensä ainakin 200 viestiä Isoon-Britanniaan. Lontoosta jokainen meistä sai vähintään yhden myöntävän vastauksen. Ainakin nettisivujen mukaan kampaamot vaikuttavat oikein hyviltä ja ne kaikki sijaitsevat ydinkeskustassa. Time's Out -lehden arvioinnin mukaan meidän kampaamot ovat saaneet todella hyvät arviot. 

Sitten alkoi asunnon etsintä. Luulimme löytäneet oikein hyvän asunnon kävelyetäisyydeltä kampaamoista, mutta noin puolitoista viikkoa ennen lähtöä selvisi, että asuntoa ei olekaan olemassa ja välittäjäkin on huijari. Silloin iski pieni paniikki. Mutta nyt uusi asunto on jo kiikarissa, joten kaiken pitäisi olla suurin piirtein kunnossa. 

Perjantaina odottaa lähtö, ja matkakuume alkaa jo nousta. 

Hakuprosessi järjestyksessä:

1. Kv-info
2. Hakemus
3. Hakemuksen hyväksynnän jälkeen, työhakemuksen ja CV:n kirjoittaminen
4. Työpaikan hakeminen
5. Asunnon ja lentojen hankinta

Tuo lista on todella, todella yksinkertaistettu, mutta pääpiirteet tulee ilmi.

Julian kampaamo: Saco
Sofia kampaamo: Decadence Salon
Minnan kampaamo: Salako



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti