keskiviikko 17. joulukuuta 2014

''Money, money, money; Always sunny in the rich man's world''

Nyt vikaa viikkoa viedään ja näiden kuuden viikon aikana on ehtinyt kerääntyä vaikka minkälaista nippelitietoa, josta on hyötyä Lontooseen haluaville.
Päällimmäisenä ajatuksenahan melkein kaikilla on se, että Lontoo on hirveän kallis; Okei. Tässä vaiheessa pitää todeta, että Lontoo on kallis, jos siitä tekee kalliin. Vuokrat ja asunnot on kalliita, siitä ei pääse mihinkään, mutta muu eläminen meneekin sitten samoissa hinnoissa, ellei alemmissa kuin Suomessa. Pitää vain löytää oikeat paikat ja tavat.


Lentoyhtiön valinta
Yleensä kaikista halvimmat lennot ovat Ryanairilla. Lentoasemakin on Tampereella, joten matkustamiseen ei mene niin paljon aikaa, eikä rahaa Keski-Suomessa eläville.
Suomalaiset yleensä luottavat vain ja ainoastaan Finnairiin, mutta kannattaako se lopulta jos lennot maksavat kaksi kertaa enemmän kuin muilla lentoyhtiöillä? Finnairin hyvä puoli on se, että se lentää Lontooseen Heathrowin lentokentälle, jolta pääsee suoraan metrolla keskustaan, joten aikaa matkustamiseen lentokentältä keskustaan ei mene niin paljoa.
Norwegian on kohtuuedullinen valinta.
Kannattaa aina kuitenkin seurata lentojen hintoja halvatlennot.fi:stä, sillä lentojen hinnat vaihtelevat päivittäin. Ryanairin lennot eivät kuitenkaan näy tuolta sivulta, vaan ne pitää katsoa Ryanairin omilta sivuilta.

Ruokakaupat

Perusvalinta ihmisillä yleensä on Sainsbury's tai Tesco, koska niitä on melkeinpä joka nurkalla. Mutta täällä on tultu todettua, että Lidl on ylivoimaisesti halvin.
Kolme suurta ruokakassillista ruokaa Lidlistä on saanut halvimmillaan 30 punnalla ja se on sisältänyt ihan kunnon ruokaa, esim. lihaa, hedelmiä, leipiä, leikkeleitä, jne.
Sainsbury'siltä saa kaksi pientä muovikassillista 20 punnalla. Sillä saa vain juomia, hedelmiä ja jogurttia.
Tesco on puolestaan Lidlin ja Sainsbury'sin väliltä. Tesco on yksi suosituimpia lounaanhakukauppoja. Sieltä saa tuoreita hedelmäsalaatteja, sekä erilaisia kolmioleipiä evääksi. Monet kuitenkin käyttävät hieman kalliimpia kahviloita, kuten Pret A Mangeria, lounastaessaan. Täällä siis ainakaan meidän työpaikoillamme ei ole mikroja tai muuta vastaavaa, joten jokapäiväinen lounas haetaan kaupasta tai kahvilasta oman mielen mukaan. Hintoja kannattaakin vertailla ahkerasti, jotta löytäisi opiskelijabudjetille sopivan lounaan päivittäin.


Julkinen liikenne
Lontoon julkisen liikenteen verkosto on erittäin laaja, kattava ja helppokäyttöinen.
Kuitenkin on pari huomioitavaa asiaa, kuten se ettei bussiin pääse kolikoilla maksamalla ollenkaan, vaan pitää käyttää Oyster cardia. Busseilla kulkeminen on myös huomattavasti hitaampaa, kuin metrolla kulkeminen.
Oyster cardin hyvä puoli on se, että se käy sekä busseihin että metroon. Oikeastaan melkein kaikki kulkevat metrolla Lontoossa, sillä se on halvin ja nopein tapa matkustaa ympäriinsä, joten Oyster Card on hyvä hankkia heti alussa. Viikkokortin hinnaksi tulee jota kuinkin 40€ zone 1-2 välille, eli Oysterin lataaminen viikottain syö lopulta aika paljon rahaa.
Englannissa, vasemman puoleisesta liikenteestä poiketen liukuportaissa seistään oikealla puolella, jotta vasen puoli jää vapaaksi kiireisemmille ihmisille. Sekin on tottakai hyvä tietää, että metrot kulkee n. puoleen yöhön asti
Takseilla me emme ole kulkeneet kertaakaan, mutta kuulemma musta taksi on se, jonka kyytiin kannattaa hypätä.
Helposti pääsee kulkemaan hieman kauemmaksikin ''City Mapper'' sovelluksen avulla. Se on karttapalvelu, johon kirjoitetaan määränpään osoite, jolloin se hakee automaattisesti kaikki vaihtoehtoiset bussit, metrot, niiden yhdistelmät, taksit, sekä kävelyreitit. Lisäksi se kertoo kulutetun ajan jokaiseen vaihtoehtoon, sekä myös hinnan. Sillä pääsee aina perille! Tosin se ei toimi ilman nettiyhteyttä, joten kätevää on hakea reitti valmiiksi kämpällä/hotelilla, jos ei nettiyhteyttä Lontooseen erikseen ole ostanut, ja ottaa screenshotit reiteistä.




Liikkeet
Tässä kohtaa monet varmasti aina toteavat, että vaate- ja meikkiostokset tulevat kalliiksi Lontoossa, mutta se voinee johtua siitä, että ihmiset heti ensimmäisenä suunnistavat kalliisiin ostoskeskuksiin, kuten Harrodsiin ja Selfridgesiin.
Primark on se liike, johon kannattaa mennä, jos haluaa löytää laajan valikoiman erilaisia vaatteita halvalla. Vuodenajasta riippuen kannattaa myös katsoa, mihin Primarkiin menee. Vain muutamia mainitaksemme; Oxford Streetille, Hammersmithiin vai Kilburniin? Tosin laatu ei vastaa oletettavastikaan kalliita merkkejä, mutta joillekin määrä korvaa laadun, ja silloin Primark on ehdoton ykkösvalinta shoppailuun.
Oxford Street on turistirysä, mutta sieltä kyllä löytyy liikettä joka lähtöön; New Look, River Island, Topshop, Evans, Miss Selfridges, Bershka, Next, Forever 21, Superdrug, Boots, sekä muutama tavaratalo. Jos halvalla meikkejä haluaa löytää, niin Superdrug on paras valinta!
Jos haluaa kaikki yhdessä paketissa, niin kannattaa suunnatta Westfieldin ostoskeskukseen, joista toinen sijaitsee Shepherd's Bushissa ja toinen Stratfordissa. Shepherd's Bushissa on 370 liikettä.
Ja kaikkien leidien tiedoksi; Victoria's Secret sijaitsee New Bond Streetillä ja Stratfordissa.
Kalliimpaan makuun löytyy myös Dioria, Chanelia, Guccia ja Pradaa.

http://www.cadfacilities.com/images/pat-test.jpg

Adapteri
Aikaisemmassa postauksessa mainitsimmekin, että adapteria tarvitaan, sillä Suomen pistokkeet eivät Lontoossa toimi.

Ravintolat ja yökerhot
Ravintoloitahan löytyy joka nurkalta. On italialaista, kiinalaista, japanilaista, intialaista, jne.
Me mm. olemme käyneet Jamie's Italianissa sekä Sartorissa, joista molemmat ovat sattumoisin italialaisia ravintoloita. Hintatasoa löytyy laidasta laitaan.
Englantilaisessa pubissa saa tilattua englantilaista ruokaa! Minnan työkaveri kertoikin, että jos yökerhoon Lontoossa mielii, se vaatii paljon suunnittelua, sillä ne ovat viikonloppuisin erittäin täynnä.
Jos suomalaista ruokaa haluaa, pitää suunnata suomalaiseen merimieskirkkoon! Ruisleipää ei ainakaan saa muualta kuin Lidlistä.



Vesijohtovesi
Me olemme Lontoossa juoneet pullovettä, koska kraanavesi maistuu pahalle ja panee vatsan sekaisin.
Vesi Lontoossa on paljon kovempaa ja kalkki- sekä rautapitoisempaa kuin Suomessa.

Asunnot
Täältä asunnon löytäminen on erittäin vaikeaa, jos sattuu omistamaan lemmikkejä. Erityisesti lemmikkejen kuljettaminen tänne on kallista. Se nimittäin maksaa enemmän kuin omat lentoliput.
Muutenkaan ulkomaalaisena Lontooseen muutto ei käy niin helposti kuin voisi kuvitella.
Ensimmäiseksi tulee vastaan asuntojen hinnat. Jos ottaa vuokralle, niin pitää olla brittiläinen vuokrantakaaja, jonka vuositulot on kolme kertaa vuosivuokraa isommat. Pitää myös löytyä englantilainen pankkitili. Home ja hiiret asunnoissa eivät myöskään ole mikään uusi juttu.

Terveydenhuolto
Lääkäriinhän täällä ei ulkomaalaisena pääse ellei ole hätätapaus. Sairaanhoitajat ottavat pääasiassa ulkomaalaisia vastaan walk in -terveysasemilla.
Jotta pääsisi lääkärille asti, pitäisi olla brittiläinen GB, jota ei saa hommattua parissa viikossa.
Terveysasemalla sairaanhoitajat eivät pysty tekemään paljoa mitään, esim. verikokeet ja röntgenit ei onnistu. Terveysasemalle pääsy on kuitenkin suhteellisen mutkatonta ja ainakin omalla kokemuksella, se oli ilmaista.




Nähtävää ja koettavaa
Valinnanvaraa näissä on vaikka millä mitalla. Listauksena esim. London Dungeon, Sealife, London Eye, Madame Tussauds, Warner Bros Studio Tour; Hogwarts, Tower bridge.
Kaikkihan ne maksaa! Ja jos kaikkiin mielii, niin hinta nousee erittäin kovaksi. Kuitenkin yhdistelmälipun netistä tilattuna saa hieman halvemmalla kuin paikan päältä ostamalla.
Sitten löytyy tietenkin Big Ben, Buckingham Palace ja British Museum, joita pääsee ilmaiseksi katsomaan.


''... All the things I could do if I had a little money. It's a rich man's world!''

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

''Maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten''

Olin Sacossa TOPissa vähän yli pari viikkoa. Vaikka Sacossa olo ei toiminut, en silti löydä juurikaan mitään negatiivista sanottavaa kyseisestä paikasta. Työntekijät Sacossa on mukavia; etenkin Tommy ja JR ansaitsee suuret krediitit.

Saco on iso maailmalle levinnyt kampaamoketju, jonka vetäjänä toimii Richard Ashforth. Liikkeitä löytyy mm. Iso-Britanniasta, Kanasta, USAsta, Ranskasta, Tanskasta ja Brasiliasta.
Ja joka maan liikkeestä pitäisi löytyä myös aloitteleville kampaajille koulu.
Maanantaisin oppilailla oli mallipäivä, jolloin he saivat tuoda asiakkaita leikkauksiin.
Asiakkaat oltiin hankittu 'model hunting' - systeemillä, jolla siis he itse menivät kadulle jakamaan flyereita ja pääsivät näin itse valitsemaan itselleen asiakkaan. Muuten oppilaat toimivatkin salongissa assistentteina. Assistenttejen tehtäviin kuuluu lähinnä erilaiset siivoustehtävät ja asiakkaiden hiustenpesu. Joissakin harvoissa tapauksissa myös föönaus.
Debbie, joka oli yksi kampaaja Sacossa, oli vasta valmistunut Sacon koulutuksesta ja päässyt siis siitä suoraan aloittamaan työt samaiseen liikkeeseen.

Liikkeessä pääasiassa käytettiin Kevin Murphyn muotoilutuotteita, sekä Alfaparf Milano Semi Di Linoa.
Wella oli taas puolestaan väreissä käytössä. Myynnissä olevissa tuotteissa löytyi myös Sebastiania.

Richard, Brett, Tommy, JR, Debbie, Patricia ja Simon hoitivat hiustenleikkuut,
Leila, My-Ha ja Sam puolestaan tekivät värjäyksiä.
Assistentteina kampaamossa toimi Enrica ja Teddy.

Suoristusraudat, föönit, sakset, harjat ja kammat sekä kapat kulki Sacon nimellä.
Saco on voittanut monta hairdressing awardia ja onkin erittäin arvostettu kampaamo Lontoossa.





----------------------------------------------------------------------------------------------Julia

Salakon omistaja Jimo Salako on suunnitellut ja toteuttanut liikkeensä sisustuksen omannäköisekseen, hyvin taiteelliseksi. Sisustus on kuitenkin hyvin kodikas samanaikaisesti. Hieno ominaisuus on myös salongin muuntautumiskyky, sillä järjestyksen voi muuttaa milloin vain liikuteltavien huonekalujen ansiosta.
Poikkeavaa on myös se, että kaikki Salakon työntekijät ovat session työntekijöitä, eli he eivät vietä kaikki päiviään vain salongissa, vaan tekevät työtä myös kuvauksissa, sekä muotinäytöksissä. 
(Kaksiin kuvauksiin olenkin jo päässyt mukaan!)

Yksi liikkeen pääideoista on ollut tehdä siitä koti niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Ja siinä onkin onnistuttu paremmin kuin hyvin! Kodikkuuden luo sisustuksen lisäksi mahtava työporukka! Tässä liikkeessä kaikki on tasavertaisia eikä asiakastakaan kohdella eri tavalla oli hän malli, kuninkaallinen tai kotiäiti. 


Seuraavaksi hieman tarkempaa esittelyä kuvien kera:


Salako on hyvinkin erilainen kampaamo, mutta vain hyvällä tavalla! Salakon sisustus poikkeaa muista kampaamoista taiteellisuudellaan. Kun ovesta kävelee sisään näkee oikealla puolellaan kauniin lasikorokkeen, jonka päälliosa on täynnä muotilehtiä, sekä erilaisia taidekirjoja.
Oikealta löytyy myös työpöytä, jonka ääressä varaukset ym. hoidetaan.


Salongin ikkunasta on näkymä George Streetille. Marylebonen alue on hyvin tyylikästä ja kallista aluetta. Se on kuitenkin myös melko rauhallisen oloinen alue läheisyydestään Oxford Streettiin  huolimatta. Salonki on vain noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Marble Archin metroasemalta.


Ovesta tultaessa vasemmalla on ''odotustila'', jossa on kaksi mukavaa nojatuolia. Tuolien välisellä pöydällä on aina tarjolla uusimmat muotilehdet, sekä tuoreita omenoita.


Yksi suuri eroavaisuus muihin kampaamoihin verrattuna on se, että Salako on muuntautumiskykyinen. Mitään ei ole kiinnitetty seinään tai lattiaan ja näin salongin voi muuttaa aina mieleisekseen, vaikka päivittäin. Lattiat ovat tarkoituksella jätetty kuluneen näköiseksi. Se tuo oman ilmeensä koko paikkaan. Itseasiassa lattia sopii täydellisesti salongin tyyliin.


Tässä näkymää portaista alakertaan mentäessä. Alakerrassa on ''seurustelutilat'', jotka eivät ole kuitenkaan suljettu pois asiakkailta. Tämä luo kotoisen ja tasavertaisen tunnelman asiakkaillekin, kun heitä ei mennä ''piiloon'' missään vaiheessa. 
Portaiden alla on minikeittiö, jossa asiakkaalle valmistetaan teet ja kahvit. Tarjolla on aina myös vettä (niin normaalia, kuin mineraali vettäkin), sekä appelsiinimehua. 


Alakerrassa on myös mahdollisuus tehdä asiakasta. Tästä ominaisuudesta pidän todella paljon, kun saa oman mielensä mukaan valita millaisissa tiloissa asiakkaansa tekee. 


Pesupaikkoja on kaksi. Molemmat on perinteisiä brittiläisiä pesupaikkoja, joissa siis seistään sivulla. 
Viereisillä hyllyillä ovat pyyhkeet, shampoot, hoitoaineet ja hiusnaamiot. 
Väreille, suteille yms. on oma hyllykkönsä hieman sivummassa. 
Tässä salongissa on käytössä Sebastianin shampoot, muotoilutuotteet ym, Wellan värit, sekä Nano Keratin tuotteet brazilian blow dry'ta varten. 


Tämän pöydän äärellä on lisää ajankohtaisia muotilehtiä, sekä lasit kuohuvaa juotavaa varten, jota asiakkaille silloin tällöin tarjoillaankin. Pöydältä löytyy myös pienet kaiuttimet, joihin saa kiinnitettyä iPhonen/iPodin, sekä ilmaisen Wi-Fin tunnukset. 
Myös tämän pöydän ääressä on tehty asiakkaita. Enemmänkseen Brazilian blow dry -asiakkaita.
Pöydän ympärille voidaan kokoontua myös kokousten merkeissä tai vaikkapa juhlatilanteissa. 

Alakertaan on tällä viikolla luotu uusi työpiste, tämän pöydän sekä sohvan väliseen tilaan. Tulevaisuudessa ikkunoiden eteen tullaan kehittämään jonkun näköiset verhot, jotta liike saadaan muunnettua valokuvastudioksi.
Kehitteillä on tällä hetkellä myös omat Salako-hiustenhoito tuotteet. 



Tässä vielä pientä luettavaa:


-------------------------------------------------------------------------------------------------Minna

Decadence Salon sijaitsee Bloomsburyn alueella, joka on myös hieman hienompaa aluetta. Ihan lähellä on myös suurin osa Lontoon yliopistin rakennuksista, mikä näkyy myös asiakaskunnassa: on paljon opiskelijoita, opettajia sekä muita yliopiston työntekijöitä. Asiakkaita Decadencessa on kaikenlaisia: on nuorta, hieman vanhempaa, opiskelijaa, kiireistä bisnesmiestä, hienostonaista ja lasta. Kampaamon sisustus on melko ylellinen ja tyylikäs, mukana on myös hieman vintage-tyyliä. Yksi kampaamon periaatteista on, että asiakas voi tulla kampaamoon kuin kotiinsa ja voi rentoutua siellä aivan täysin. Siinä on mielestäni onnistuttu hyvin.


Ensimmäisenä, kun kampaamoon astelee sisälle, vasemmalla on vastaanottotiski ja odotustila, jossa on mahdollista lukea tuorempia muotilehtiä. Pöydällä on myös vihko, johon asiakkaat voivat kirjoittaa omia Lontoo-vinkkejään, esimerkiksi siitä, missä kannattaa käydä syömässä tai juhlimassa.


Kampaamon oikealla seinustalla on viisi työpistettä, joihin kuuluu peili, asiakastuoli ja pieni laatikollinen taso, jossa säilytetään föönit ja pienet peilit. Decadencessa käytetään työkärryjä vain, kun tehdään värejä tai kampauksia.


Yläkerran "perällä" on kolme pesupaikkaa. Tuotteina käytetään label.m:ää, joka on Suomessa hieman tuntemattomampi tuotesarja. Label.m on Tony&Guyn kehittämä sarja, joka on muun muassa Lontoon muotiviikkojen virallinen hiustuotesarja. Toni&Guy on siis brittiläinen kampaamoketju, jolla on nykyään 42 maassa kampaamoja. Heillä on myös kampaajakoulutusta saatavilla, ja heidän koulustaan onkin valmistunut kaksi Decadencen työntekijää. "Hemmottelusarjana" on Moroccanoil. Väreissä käytetään Schwarzkopfia.


Uutuutena kampaamossa on parturihuone, joka on tarkoitettu ainoastaan miehille. Kuvien ottohetkellä huone oli remontissa, mutta siellä on massiivinen tuoli, suuri peili sekä hyllytasoja tarvikkeita varten. Lontoossa miesten "grooming"-palvelut ovat nousseet muotiin viimeaikoina, ja sen takia Decadence haluaa panostaa myöskin miesten hemmotteluun. Kampaamon alakerrassa työskentelee kosmetologi, jolla on siellä suurehkot työtilat.

----------------------------------------------------------------------------------------------Sofia

torstai 4. joulukuuta 2014

''Me opittii kävelee et liikuttais eteepäin; Mentäs omaa tietä, mihin se sit meneekää''



''Edetään mut muistetaan mistä on tultu...''

Tässä on kerennyt tapahtua vaikka mitä. Yksi suurimmista muutoksista minulle on kuitenkin se, että vaihdoin Sacosta paikkaa toiseen kampaamoon; Fordham Sohoon.





Sacossa Richard Ashforth oli huomannut ettei mielialani ollut siellä parhaimmillaan ja kysyi haluanko vaihtaa paikkaa. Sanoin soittavani opettajalle ja yläkertaan mentyäni löysinkin Minnan odottelemasta minua (oli tullut hakemaan minua syömään) joten keskustelin myös sitten Minnan kanssa asiasta.
Parhaaksi sitten totesimme, että vaihdan paikkaa Sacosta muualle. Samana iltana siis suunnistimme Minnan kanssa Salakoon juttelemaan Jimon kanssa asiasta.
Siitä aloitinkin uuden paikan hommaamisen. Katselin erilaisia kampaamoita netistä ja lähetin sähköposteja ympäriinsä kertoen asioiden laidan.
Sainkin sitten pari vastausta, mutta Fordham Sohosta tarjottiin haastatteluaikaa heti seuraavalle päivälle viestin lähettämisestä.




Seuraavana aamuna olikin suunnistusreissun paikka ja kampaamo löytyi yllättävän helposti.
Kun astuin sisään Fordham Sohoon minut otettiin erittäin iloisesti vastaan.
Liikkeen omistaja, Sean Fordham, sittemmin pyysi seuraamaan häntä alakertaan ja siellä me juttelimme asiasta tovin.
Sean hämmentyi täysin kun ensimmäinen asia, jonka hänelle totesin oli ''PALKATON harjoittelu''
Kysyi myös onko minulla aikeita tulla takaisin Lontooseen, että minulle saattaisi olla töitä tarjolla Fordham Sohosta.






Työtehtäväni on aikalailla samanlaisia, kuin ne oli Sacossakin. Eli tiskaamista, pyykkaamista ja siivoamista. Yllätyksekseni myös pääsin heti ensimmäisenä päivänä pesemään hiuksia ilman sen suurempia ongelmia. Sacossa nimittäin minun päänpesutaidot testattiin perusteellisesti läpi.
Fordham Sohossa tunnelma on erittäin rento ja ihmiset on mukavia. Sacossa toki myös ihmiset olivat mukavia, mutta tunnelma siellä oli paljon kireämpi kaikin puolin. Alku, totta kai, uudessa paikassa on aina vähän jähmeää. Monetkaan ei muista tai tiedä nimeäni vielä, joten useimmiten minua kutsutaan 'Darlingiksi' tai 'Deariksi'.
Tuotteina pääasiassa käytetään Redkeniä ja Davinesia, mikä oli minulle suuri helpotus kuulla tämä, koska molemmat tuotesarjat on minulle tuttuja, joten niiden käyttö totta kai on paljon helpompaa.




Oloni on siis tällä hetkellä erittäin helpottunut, kun asiat viimein alkaa luistaa pikku hiljaa.

Fordham Soho

----------------------------------------------------------------------------------------------- Julia


Vapaa-ajalla on tultu käytyä Camden Townissa, Winter Wonderlandissa, London Sealifessä ja London Dungeonissa.

Tässä vielä kuvia:

Camden Town










Big Ben!




London eye ei edusta päivänvalossa



Winter Wonderlandin maailmanpyörä loistaa pitkälle!


Winter Wonderlandin portti



Moikkaamassa kavereita! ♡



''Luodaan ja rakennetaan mitä viel puuttuu. Sillä me tehdään keskeneräsest valmista''

torstai 27. marraskuuta 2014

"Niin erilaiset yhdessä ollaan..."

Ensivaikutelma saattaa olla, että elämä Lontoossa tai Englannissa ylipäätään on melko samanlaista kuin Suomessa. Arki on kuitenkin osoittanut, että monet asiat poikkevat maiden välillä.

Erot kampaamoissa:

1. Pesupaikat

Suomessa pesupaikat ovat melkein aina sellaisia, että kampaaja pystyy seisomaan pesualtaan takana. Lontoossa pesupaikat ovat aina seinässä kiinni, joten pesijän täytyy olla altaan jommalla kummalla puolella. Siitä johtuen asennot eivät ole kovinkaan ergonomisia ja hierontaotteet vaativat alkuun vähän harjoittelua.



 2. Asiakkaan suojaus

Suomessa asiakkaan päälle laitetaan aina kappa, jota joutuu koko ajan siirtelemään asiakkaan ja tuolin selkänojan välistä. Täällä kaikkien meidän työpaikoilla on käytössä polvipituiset takit, jotka ovat kietaisumalliset. Ne ovat todella käteviä: asiakkaat eivät saa hiuksia vaatteisiinsa ja ovat muutenkin asiakkaalle miellyttävämmät päällä.





3. Tarjoilut

Tämä piirre ei päde pelkästään kampaamoihin, vaan myös perinteiseen englantilaiseen kulttuuriin. Asiakkaille tarjotaan aina aluksi jotain juotavaa: kahvia, teetä tai vettä. Teetä on tarjolla lukemattomia vaihtoehtoja. On mustaa teetä, vihreää teetä, kamomillateetä, piparminttuteetä, karpaloteetä, marjateetä, sitruunateetä jne. Suomessa vaihtoehtoina on yleensä tavallinen musta tee, ja jos oikein on luksusta, niin saattaa olla jopa vihreääkin teetä tarjolla. 








4. Koneen käyttö

Suomessa miesten hiustenleikkauksessa käytetään useimmiten hiustenleikkauskonetta, jos sivuista halutaan lyhyet. Englannissa kaikki tehdään saksi-kampatyönä. Vaikka hiuksista haluttaisiin vain muutaman millin pituiset, leikkaukseen käytetään vain saksia. Konetta käytetään vain ja ainoastaan hiusrajojen siistimiseen ja niskavillojen poistamiseen.


5. Muotoilusakset

Täällä emme ole nähneet kertaakaan, että kukaan olisi käyttänyt muotoilusaksia. Ohennustyö ja viimeistely tehdään pointtaamalla tai käyttämällä muita ohennustekniikoita, mutta leikkaukset tehdään alusta loppuun tavallisilla leikkaussaksilla. Englannissa hiuslaadut ovat kuitenkin useasti paljon paksumpia ja karkeampia kuin Suomessa, mutta mikään leikkaus ei ole näyttänyt siltä, että ne olisivat liian raskaita. Suomessa taas leikkauksen viimeistelyyn käytetään monesti muotoilusaksia, vaikka hiusmassaa ei tarvitsisi ottaa pois niin paljoa.


6. Föönaus

Englannissa föönaus on paljon tärkeämpi osa palvelua kuin Suomessa. Melkein kaikki föönaukset tehdään pyöröharjalla, ja kampauksesta tehdään 'bouncy'. Suomessa kuivaus tehdään useasti lapioharjalla ja halutaan täysin suorat ja sileät hiukset. Täällä käy todella monet naiset pelkässä föönauksessa, eli heille ei tehdä muuta kuin pesu ja föönaus.


7. Työergonomia

Täällä Englannissa työergonomiaa ei tunneta. Työtuoleja ei juuri käytetä. Sen sijaan työntekijä kyykistyy tai menee istuvaan asentoon. Kampaajat kumartelevat ja venyttelevät itseään mitä kummallisimpiin asentoihin. Eivätkä pesupaikatkaan mitkään ergonomisimmat ole. Suomessa työergonomia on paljon tärkeämmässä asemassa, ja siihen kiinnitetään reilusti enemmän huomiota. 


8. Miehet kauneudenhoitoalalla

Täällä on todella paljon enemmän miehiä niin kampaajina kuin kynsitaiteilijoinakin kuin Suomessa. Syy siihen voi olla se, että asenteet maiden välillä eroavat. Jos suomalainen poika tai mies haluaa vaikkapa kampaajaksi, niin kaikki leimaavat hänet homoksi. Suomessa ei usein edes pystytä ajattelemaan, että mies voisi työskennellä kauneudenhoitoalalla. 



Erot arkielämässä


Jos oikein yksinkertaisesti sanotaan, niin täällä kaikki on toisinpäin kuin Suomessa. 

1. Rahayksikkö on punta, joten kaupassa täytyy miettiä aina tarkkaan, kuinka paljon ostos oikeasti
maksaakaan. Jos puntahinnan jakaa kolmella ja lisää sen alkuperäiseen hintaan, saa hinnan suurinpiirtein euroissa.

2. Mittayksiköt. Suomessa käytetään metrijärjestelmää, mutta Englannissa käytetään maileja, jalkoja ja tuumia. Esimerkiksi et voi sanoa olevasi 180 senttiä pitkä, vaan olet 5 jalkaa ja 11 tuumaa. Lämpötilat sentään ilmoitetaan celsiusasteissa.

3. Englannissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottunut katsoo erittäin helposti väärään suuntaan tietä ylittäessään. Melkein kaikki bussit ovat täällä niitä kuuluisia kaksikerroksisia punaisia linja-autoja.




4. Sähköpistokkeet ovat erilaisia kuin Suomessa, joten adapterilla todellakin on tarvetta.

5. Vesi on täällä rauta- ja kalkkipitoisempaa kuin Suomessa, joten vesijohtovesi maistuu hieman siltä kuin olisi pieni haava koko ajan suussa, josta tulee verta. Vesi myös on hiuksille huonompaa kuin suomalainen vesi. Monet lontoolaisista juovat pullovettä, koska joillain alueilla vesi on niin huonolaatuista, että sitä ei kertakaikkiaan voi juoda.

6. Small talkia ei Suomessa ei harrasteta ollenkaan. Mutta englantilaiset rakastavat sitä yli kaiken. Ilman small talk -taitoja ei täällä oikein pärjää.

7. Täällä tuntemattomia ihmisiä voi kutsua deariksi, darlingiksi ja my loveksi. Ensimmäisinä työpäivinä olimme hieman hämillämme, kun vieraat ihmiset kyselivät koko ajan: "How are you, darling?" tai "Are you ok, my love?" Vielä enemmän hämmästytti halaukset ja pusut kesken työpäivän. Jos Suomessa työkaverilta kysyisi, että onko kaikki kunnossa, rakkaani, saisi osakseen hyvin kummastuneita ja ärsyyntyneitä katseita. Englantilaiset tulevat paljon lähemmäksi kuin suomalaiset, ja koskettelu on aivan normaalia.

8. Suurin osa taloista täällä on vain kahden tai kolmen kerroksen korkuisia. Kosteusvauriot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hiiretkään eivät ole yllättäviä vierailijoita, kuten itsekin saimme kokea. Ikkunat ovat yksinkertaiset ja lämmitys voi olla joskus vain yhden patterin varassa. Savupiiput saattavat pilkistää mistä kohtaa taloa vain. Täällä on aivan normaalia, että samassa asunnossa asuu vaikka 10 ihmistä, koska asuminen on niin kallista.

9. Kaupat ovat täällä pidempään auki kuin Suomessa. Esimerkiksi meidän vastapäinen kauppa on vielä puoli kahdentoista aikaan auki. Täällä myöskin alkoholia saa tavallisista kaupoista ja mihin aikaan päivästä vaan. Eikä papereita kaivata. Jotkut tuotemerkit ovat erinimisiä kuin Suomessa, esim. Axe on täällä Lynx. 


"...mut mun elämässä riittää kun ollaan tässä"

torstai 20. marraskuuta 2014

''Elän täysillä hetkessä, matkalla nauttien retkestä''

''... Kirjaavat vaiheeni kertoa mä voisin''

Ensimmäinen työviikko takana. Maanantaina meistä kukin suunnisti omalle työpaikallensa jännityksellä.

Ensimmäinen viikkoni Sacossa:

Maanantaina, kun astuin sisään liikkeeseen, kukaan ei tiennyt kuka olen. Kaikki oli hämillään ja niin olin minäkin. Kuitenkin parin minuutin istuskelun jälkeen Richard Ashforth (International Creative Director of Saco) tuli esittäytymään minulle.
Paikkojen esittelyn jälkeen Richard tuli ilmoittamaan minulle, että minun pitäisi leikata leikkausmallin tukka ja totta kai tartuin tilaisuuteen.
Heti kun pääsin salongin puolelle tajusin kuitenkin, että täällä asiat tehdään täysin eri tavalla kuin Suomessa.





Koko leikkausprosessin ajan muistan vain ajatelleeni, ettei minulla ole mitään hajua mitä minun tulisi tehdä.
Selvisin kuitenkin kunnialla leikkauksesta loppujen lopuksi. Maanantain jälkeen olin jo ihan varma, ettei tästä tule yhtään mitään, kun kotiin pääsin.

Tiistaina otin uuden asenteen ja päätin kokeilla vielä uudestaan jos asiat alkaisi sujumaan. Aamu sujui ihan hyvin. Tapasin Tommyn sekä Brettin, joka minulle paikan Sacosta lupasikin.
Kuitenkin yhtäkkiä homma karkasi käsistä ja mielialani laski, koska asiat ei sujunut niin kuin olin suunnitellut.
Työtehtäviini kuuluu lähinnä tiskaaminen, pyykkääminen ja muu siivoaminen.
Mietin jo vaihtavani paikkaa tai lähteväni jo suosiolla takaisin Suomeen.

Keskiviikkona kuitenkin asiat sai valoisamman puolen ja siitä lähin olen mennyt aina paremmalla mielellä töihin.
Torstaina minulle todettiinkin töissä, että ihan kuin olisin yhtäkkiä herännyt eloon. Olen tutustunut työkavereihini paremmin ja jokainen heistä on aivan ihana persoona!
Alkupuolen vaikeuksista huolimatta olen tällä hetkellä tyytyväinen etten vaihtanut paikkaa!

---------------------------------------------------------------------------------------------- Julia



Ensimmäinen viikkoni Salakossa:

Minun maanantaini oli hieman helpompi, sillä työni eivät vielä virallisesti silloin alkaneet. Työssäoppimisohjaajani ei ollut liikkeessä paikalla edellisenä lauantaina, joten olimme sopineet, että menen maanantaina allekirjoituttamaan sopimukset.

Ensimmäinen reaktioni taisi olla ''wow'', kun astuin sisään salonkiin. Siellä minua odotti herrasmies puku päällä. Täytyy kyllä sanoa, etten ole koskaan tormännyt yhtä positiiviseen ja iloiseen ihmiseen, kuin mitä pomoni Jimo Salako on.

Hetken rupattelun jälkeen Jimo kertoi, että hänelle oli tulossa juurikin asiakas Brazilian blow dry'hin ja jäin tottakai seuraamaan minulle uutta ja vierasta hiustenhoitoa iltapäivän ajaksi. Asiakkaan lähdettyä en kuitenkaan vielä itse malttanut lähteä, sillä paikalle saapui eräs salongin työnteikijöistä, johon jäin tutustumaan.

Minulle kuitenin kävi hieman nolosti. En tiennyt vielä siinä vaiheessa, että tämä kyseinen mies, joka tuli iloisesti juttelemaan minulle, oli paikan työntekijä, joten tarjosin hänelle tyytyväisenä hiustenleikkausaikaa. Nauruun tämäkin tilanne kuitenkin loppujen lopuksi päättyi.

Toistaiseksi olen tutustunut vasta kolmeen työntekijään, Jimoon,  Markkiin ja viime viikolla uutena työntekijänä aloittaneeseen Steveen, joka muuten värjäsi hiukseni ensitöikseen. Kiitos siitä!

Kuluneen viikon aikana olen oppinut mm. uusia leikkaustekniikoita. Samalla opin kuitenkin myös sen, että sillä ei ole väliä, vaikka tekisit asiakkaalle hiustenleikkuun jollain maailman hienoimmalla tekniikalla, jossei se sovi hänelle/et osaa sovittaa sitä hänen tyyliin. Vaikka tuo kuulostaa itsestäänselvyydeltä, se tuntuu kuitenkin unohtuvan monilta.

Täällä tukkia leikataan silloin täillöin myös kuivana, jotta nähdään heti miten leikkaus istuu asiakkaalle. Hiusten laatu on täällä hyvin erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut.

Toistaiseksi olen päässyt vain pesemään asiakkaiden hiuksia, mutta sekin korjaantuu aikanaan. Täällä on meinaan hieman erilainen tapa etsiä malleja opiskelijoille. Täällä on tapana tehdä flyereita ja mennä jakamaan niitä kaduille. Tällä tavoin opiskelija pystyy itse valitsemaan itselleen sopivia töitä nähdessään ihmiset hiuksineen kadulla jo etukäteen. Uusia kokemuksia ja toimintamalleja siis pukkaa!

Salako on kyllä unelmatyöpaikka! Viihdyn todella hyvin! Loppuun tiimiin tulen tutustumaan seuraavien viikkojen aikana.
Sitä innolla odotellessa!

--------------------------------------------------------------------------------------------Minna



Ensimmäinen viikkoni Decadencessa:

Olin käynyt jo lauantaina nopeasti kampaamossa, joten paikka ei ollut ihan vieras. Maanantaina menin kampaamoon yhdeksitoista, ja sain tutustua useampiin työntekijöihin. Ensin paikan omistaja, Slava, tutustutti minua talon tavoille ja kyseli minulta, mitä olen oppinut Suomessa ja mitä osaan tehdä. Maanantaina sain föönata kampaamon kosmetologin hiukset ja siivoilla muiden jälkiä. Heti tiistaina koittikin vapaapäivä.

Keskiviikkona leikkasin nukelle kerrostusleikkauksen ja torstaina oli vuorossa porrastettu polkka. Muuten päivät koostuivat lähinnä siivoilusta ja muiden työntekijöiden töiden seuraamisesta. Perjantaina pesin, föönasin ja viimeistelin pomoni hiukset, ja samalla sain erittäin yksityiskohtaista opetusta Samilta, eräältä liikkeen kampaajalta. Olin lauantainakin töissä, jolloin ilmapiiri oli paljon rennompi, koska omistaja ei ollut paikalla, ja asiakkaitakin oli vähemmän kuin arkisin. Olen saanut pestä monien asiakkaiden hiukset, ja samalla oppinut tuntemaan kampaamon tuotteita paremmin.

Saan tehdä näiden kuuden viikon aikana myös asiakkaita, joista ensimäinen tulee tämän viikon perjantaina. Muuten se ei jännitä kovinkaan paljoa, mutta kieli voi olla pieni haaste. Vaikka olen ollut englannissa aina melko hyvä, ja lukiossakin saanut hyviä arvosanoja, olen huomannut, että täällä kielen kanssa on ollut haasteita. Koska työpaikalla jokaiselle henkilöllä on erilainen aksentti ja monet puhuvat todella nopeasti, useasti on ollut tyhmä olo, kun ei ole millään ymmärtänyt, mitä toinen yrittää sanoa. Mutta kun on pyytänyt tarpeeksi monta kertaa toistamaan, niin kyllä asia on mennyt perille. Ja nyt toisen viikon puolivälissä huomaa, että olen tottunut muiden puhetyyleihin jo aika hyvin ja pystyn itsekin osallistumaan keskusteluihin paremmin.

Töissä on todella hyvä ilmapiiri ja kaikki työntekijät ovat erittäin mukavia! Olen varma, että tulen oppimaan näiden viikkojen aikana paljon ja viihtymään todella hyvin.

-----------------------------------------------------------------------------------------------Sofia


Vapaa-ajallamme olemme ehtineet käydä shoppailemassa (tottakai), tutustumaan kaupungin eri osiin, käyneet mm. Jamie Oliverin ravintolassa, eksyneet, käyneet katsomassa ilotulituksia ja jäädyttämään kuohuviinipullon,

Tässä muutamia otoksia reissuiltamme:



Katu kuvaa Oxford Streetiltä; Marble Arch jouluisissa tunnelmissa.


Lisää Oxfort Streetin jouluvaloja.



Näin meillä muuten nukuttiin ensimmäiset päivät! 


Metroasemien portaita juostessa kyllä kunto kasvaa!




...Lisää katukuvaa Bond Streetin lähistöltä.




Ensikerralla lisää ja tarkempaa tietoa meidän työpaikoista kuvien kera! 




perjantai 7. marraskuuta 2014

''Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laa la la la la laa laa''



Aamuyöstä noin puoli kolmen aikaan lähdettiin matkaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Sieltä lähti lento klo. 8.10 Gatwickiin. Lento kesti noin kolmisen tuntia. Melkein koko lento meni nukkuessa, sillä koko edellisyö tuli valvottua pakkaillessa innokkaasti. 
Tässä kuitenkin yksi kuva noususta, jonka ehdimme ottaa. 


Laskeuduttuamme takaisin maan pinnalle, suuntasimme kohti National Expressiä ostamaan bussilippuja välille Gatwick - Lontoo.  Bussimatka oli todella pitkäveteinen. Ensin istuttiin autossa kolme tuntia, sen jälkeen koneessa kolme tuntia ja sitten vielä bussissa kaksi tuntia.
Pitkän odotuksen jälkeen kuitenkin saavuimme, vihdoin ja viimein,Victoria Stationille, Lontooseen.




 Uupunut ja erittäin nälkäinen kolmikko lähti suoraa tietä etsimään jotain syötävää. Lopulta löysimme itsemme The Fresh Pizza Co:sta. Kauaa ei tarvinnut miettiä mitä syötäisiin. Valinta oli selkeä: Kaikkea! Eli buffet max oli juuri oikea tilaus meille. Paikka oli hyvin samantyyppinen kuin Suomen Raxi tai Pizza Buffet. Jälkiruuaksi saimme suurehkot sundae-annokset. Chocolate brownie ja peach melba täytti mukavasti viimeisetkin tyhjät kolot vatsalaukuissa.




Massut pinkeinä lähdettiin etsimään metroja sekä lipunmyyntipistettä. Ostimme Oyster-kortit, joilla pääsemme kätevästi liikkumaan Lontoon alueella. Kortti oikeuttaa kulkemaan metroilla zone 1:n, sekä 2:n alueella, busseilla zone 1-9 alueella, sekä lähijunilla.




Korttien oston jälkeen pääsimme keskelle Lontoon metroverkostoa. Ensin matkustimme Green Parkiin, jossa vaihdoimme metroa. Toisella metrolla matkustimme Willesden Greeniin, josta matka jatkui kävellen seuraavat 20 minuuttia, kunnes löysimme oman pikku luukumme High Road Willesdeniltä. Tässä näkymää kämppämme ikkunasta.




Kämppämme on noin 30 neliöinen pieni huone, jonka yhteydessä on minikeittiö, sekä suihku ja vessa. Järkytykseksemme tämä kämppä ei kuitenkaan ollut siinä kunnossa kuin oletimme. Kaikki tasot olivat pölyn peittämät, kuin myös petivaatteet. Päätimme, että tästä luukusta tehdään vielä viihtyisä ja niin suuntasimme lähikauppaan ruoka- ja pesuainejahtiin. Kauhistukseksemme likainen asunto ei ollut päivän ainoa vastoinkäyminen, sillä jäimme lukkojen taakse etuovella. Välitysfirman työntekijä oli antanut meille virheellisen ovikoodin. Onneksi saimme välitysfirman toimistolta vielä puhelimitsilla kiinni yhden työntekijän, joka lähetti meille uuden, oikean ovikoodin.

Väsyneinä suurien matkalaukkujen raahamisesta ympäri Lontoota, sekä parin tunnin jynssäämisestä täällä kämpällä, olemme kuitenkin kiitollisia ettei tarvinnut nukkua ulkosalla ensimmäisenä yönä.

Aamulla näiden tyytymättömien asiakkaiden matka jatkuu kohti alakerran pesulaa petivaatteet ja pyyhkeet kainalossa. Huomisista odotellessa, jos vaikka alkaisi asiat sujua, kun kämppäkin saadaan oman näköiseksi ja ennen kaikkea puhtaaksi!
Huomisen päivän aikana on tarkoituksena käydä myös ensimmäistä kertaa työpaikoillamme täällä Lontoossa, sekä vähän kierrellä kaupunkia enemmän.

Ei sitten muuta kuin häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja!